Onko kunnianhimo hyväksi?

Nyt kun kevään eduskuntavaalit on käyty, on taas aika palata arkeen ja miettiä, miten kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin maassamme pitäisi sitoutua. Onko tuo Pariisin ilmastokokouksen asettama tavoite, lämpenemisen rajoittaminen +1.5 asteeseen, riittävän kunnianhimoinen  vai pitäisikö pyrkiä vieläkin alemmas. Olisiko esim. +1.0 astetta jo riittävän kunnianhimoinen?

Ennen Pariisin kokoustahan tavoitteena oli  +2 asteen alitus mutta nyt tuo tavoite  ei selvästikään   enää ole  riittävän kunnianhimoinen. Esim. kymppi uutisissa eilen juuri eräs neurotieteiden opiskelija ja yksi tiedemarssin järjestäjistä ei enää edes halunnut puhua koko ilmastonmuutoksesta. Hänen mielestään kyseessä oli jo ilmastokriisi, joka myös poliitikkojen tulisi ottaa vakavasti.

Mutta onko tuohon "kriisiin" ylipäänsä olemassa ratkaisua? Tai onko valittu ratkaisumalli takuuvarmasti oikea? Sellainen, että taudin hoito ei  aiheuta suurempaa vahinkoa kuin itse tauti.
Mikä on lastemme kohtalo, jos ilmastotalkoiden varjolla ajamme maamme teollisuuden vieraisiin maihin ja yritämme itse elää täällä neurotieteitä harjoittaen ja turisteja palvellen?


Entä millainen tuo "ilmastokriisi" oikeasti on. Alla kuva East Anglian yliopiston ylläpitämästä aikasarjasta, joka kuvaa maapallon keskilämpötilan kehitystä vuodesta 1850 nykypäivään (punaiset pisteet). Siinä valkoinen suora viivaa esittää lämpenemisen lineaarista trendiä +0.51°C/100 vuotta. Jos siis sama trendi jatkuu seuraavat 100 vuotta, ylittää lämpötila vasta yhdellä asteella esiteollisen ajan lämpötilat, joten mitään paniikkia ei ole eikä mitään erityisiä ilmastontorjuntatalkoita  tarvita.

Kuva 1

Jos sitten sama trendi lasketaan uudemmista arvoista, saamme vuosien 1900-2000 trendiksi +0.63°C/100 vuotta, mikä edelleen alittaa kirkkaasti asetetun torjuntarajan, +1.5°C, eikä vaadi sekään mitään erityisiä toimia. Jos taas ajoitamme teollisen ajan alun vuoteen 1950, antaa HadCRUT4  aikasarja vuosien 1950-2018 trendiksi +1.20°C/100 vuotta, mikä  vuonna 2100 tarkoittaisi 1.8 asteen ylitystä esiteolliseen aikaan verrattuna.

Tämä tarkastelu paljastaa, miksi Pariisin ilmastokokuksessa yllättäen päätettiin pyrkiä entistä kunnianhimoisempiin ilmastotoimiin. Vanha 2:n asteen torjuntatavoite oli liian vaatimaton, eikä sen saavuttaminen olisi vaatinut mitään ylimääräisiä toimia. Olisi vain jättänyt hiilianeiden kauppiaat   nuolemaan näppejä.

Trendin jatkuva kasvu paljastaa myös, ettei lämpenemisen syy voi olla kasvihuonekaasujen  pitoisuuden kasvu. Hiilidioksidin pitoisuuden ja sen aiheuttaman lämmönnousun välillä kun on logaritminen yhteys sitten, että mitä suuremmaksi pitoisuus nousee, sitä pienemmän lämmönnousun se aiheuttaa.  Tämä on tieteellinen fakta, jota suurinkaan alarmistileirin huutokuoro ei voi muuksi muuttaa.

Tarkemmin, jos x on ilman CO2 pitoisuus, on  lämpötilassa y voimassa
(1)                               y = A+B*ln(x),
mistä vakiot A ja B voidaan ratkaista, jos x ja y kahdessa eri lämpötilassa tunnetaan. Jos havaintoja on useampi, ratkaistaan A ja B tilastollisesti siten, että tulos  parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa koko aineiston.

Kuvassa 1 ohut sininen käyrä esittää ilmakehän CO2-pitoisuutta eri vuosina. Kun pitoisuus yhdistetään saman vuoden lämpötilapoikkeamaan, pitäisi niiden välillä olla yhtälön 1 kaltainen yhteys, jos siis muutos  on ollut pelkästään  CO2:n syytä. Kuvassa 2 alla on yksi tuollaisen analyysin tulos.

Kuva 2.

Näemme, että yhtälö 1 toteuttaa aineiston kohtuullisen hyvällä korrelaatiolla ja tuottaa tuloksen
(2)               A=-16.60+- 0.60    B=2.868+-0.105
Jos siis onnistuisimme poistamaan kaikki kasvihuonekaasut ilmakehästä, tippuisi lämpötila  korkeintaan tuon A:n verran. Näemme myös, että pienilläkin pitoisuuksilla CO2:n lämpövaikutus on  suuri mutta kääntyy sitten sitä pienemmäksi mitä korkeammaksi  pitoisuus nousee. Alla pieni taulukko muutoksen kehityksestä kun pitoisuus kasvaa.

             CO2 [ppm]     Temp. Anomaly [°C]
                  1                         -16.60
                100                       -3.396
                200                       -1.408
                400                        0.580
                800                        2.568
                551                        1.500
                656                        2.000

Torjuntarajan +1.5°C saavuttamiseksi ilmakehän CO2 pitoisuus ei saisi siis nousta yli 551 ppm. Jos rajaksi asetetaan +2.0°C pitäisi pitoisuus pysäyttää rajalle 656 ppm. Tiedossa olevilla fossiilisten polttoaineiden määrillä noita rajoja ei kuitenkaan koskaan saavuteta. Kivihiili ja öljy loppuvat paljon ennen kuin varsinkaan tuo korkeampi raja-arvo on edes lähellä. Sitä paitsi, nuokin raja-arvot nousevat vielä korkeammiksi, jos hyväksymme, ettei kaikki viime vuosien lämpötilan muutos ole ollut ihmiskunnan syytä. Ilmasto voi muuttua ja muuttuu myös muista luonnollisista syistä.

Lopuksi vinkki tulevan hallituksen ilmastopoliitikoille. Halvin ja tehokkain keino tuon "kriisiksi" paisuneen  ilmastonmuutoksen torjumiseksi on kieltää uusien fossiilisten polttoainelähteiden etsintä ja hyödyntäminen (ei maksaisi mitään). Suomi voisi olla asiassa aloitteellinen ja kannustaa öljyrikkaita maita myös sulkemaan  ainakin jo hyödyntämisikänsä loppupuolella olevat lähteet. Kyllä se maailma siitä sitten pelastuisi ja mainettakin varmasti tulisi.

Linkit
Kymmenen uutiset - Lauantai 4.5. 2019
What is the Paris Agreement?
HadCRUT4 Data: download
Trends in atmospheric concentrations of CO2, CH4 and N2O
Why logarithmic? A note on the dependence of radiative forcing on gas concentration
Fossil Fuels